Teksti Sonja Karlsson
Kuvat Hilja Mustonen, Sonja Karlsson

Se alkaa usein pienestä. Niin tälläkin kertaa.

Sain pari vuotta sitten lahjaksi pienen paperipussillisen vanhoja muliinilankoja. Kääreistä näkee, että osa niistä on lojunut samaisessa pussissa jo vuosikymmenten ajan.

Kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuvat langat ovat ihastuttaneet minua siitä saakka, vaikka en ole pistellyt ainoatakaan kirjontapistoa sitten kouluaikojen. Siellä pussissa ne edelleen makaavat, vaikka aina silloin tällöin kaivan langat esille ja asettelen ne pöydälle värijärjestykseen.

Alkusyksystä näin kivalta näyttävän kirjonnan ystäväni hyppysissä. Myöhemmin talven jo kolkutellessa ovea törmäsin toiseen kiinnostavaan kirjontatyöhön Taidon käsityöillassa.

Hiljalleen pistoja on alkanut olla kaikkialla. Sosiaalisen median kuvavirrassa kirjonta on jo päivittäinen näky. Yhä useammin mieleni palaa niihin kotona odottaviin muliinilankoihin. Pitäisikö niille keksiä järkevämpää käyttöä kuin pelkkä värijärjestykseen asettelu?

Trendit hiipivät elämiimme hiljalleen. Ne herättävät kiinnostuksen ja lopulta valtaavat mielen kokonaan, kunnes ne pian katoavat jälleen näkyvistä ja antavat tilaa jollekin muulle.

Kirjonta on tämän hetken trendi. Jonkun aikaa hieman unohduksissa ollut tekniikka on valittu myös vuoden 2018 käsityötekniikaksi. Kirjomalla voi koristella tyynyt ja pussukat, muokata vanhat vaatteet uusiksi tai pistellä villakangastakin helman ja kauluksen värikkäämmäksi.

Kirjonta sopii moneen. Se on myös kiinnostava taidemuoto. Useat kotimaiset ja ulkomaiset tekstiilitaiteilijat käyttävät neulaa kuin pensseliä luodessaan mitä mielikuvituksellisimpia maailmoja.

On aika kaivaa neula ja kirjontalangat esille. Minäkin ostin itselleni jo kirjontakehyksen ja palasen pellavakangasta. Enää tarvitsen neulan ja opettajan ja olen valmis astumaan kirjonnan ihmeelliseen maailmaan. En malta odottaa, että pääsen käyttämään kaikkia niitä upeita sateenkaaren sävyjä, joita olen tähän saakka ainoastaan ihaillut.

Ihanaa, kirjonnan täyteistä vuotta teille jokaiselle, rakkaat lukijat!

 

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Taidossa 1/18.