Teksti Sonja Karlsson
Kuvat Hilja Mustonen, Sonja Karlsson

Olin noin viidentoista vanha, kun kadotin äitini tekemät kirjoneulelapaset diskon narikkaan. Etsin niitä vimmatusti, enkä löytänyt. Muistan edelleen lapasten harmaan eri sävyillä tehdyn kuvioinnin täsmällisesti. 

Sen jälkeen olen hukannut lukemattoman määrän lapasia, avaimia, tärkeitä papereita ja tyhjänpäiväisiä vaatekappaleita. Niitä kertoja en muista ja tavara, jonka katoamista ei edes huomaa, on turha. 

Elämme kohta taas ylikulutuspäivää. Se tarkoittaa sitä, että olemme käyttäneet osuutemme luonnonvaroista ja lopun vuotta elämme velaksi. 

Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan koko maailman osalta ylikulutuspäivä on yleensä elokuussa, mutta me suomalaiset käytämme luonnonvarat nopeammin. Vuonna 2017 Suomen ylikulutuspäivä oli 3. huhtikuuta. Elämäntyylimme vaatisi neljä maapalloa.

Haluaisin omistaan ainoastaan sellaisia esineitä ja vaatteita, joiden kadottaminen harmittaisi minua. Tavarapaljouteen kun hukkuu – sekä mielenrauha että ajatukset.

Käsin tehdyistä tuotteista tulee väistämättä merkityksellisempiä kuin niistä, jotka vain pikaisesti kipaisemme kaupasta.

Kun käytän aikaa suunnitteluun, langan ja värien valitsemiseen, mietin mallia ja istun tuntitolkulla tekemässä ennen kuin saan valmiin tuotteen käsiini, olen jo ehtinyt kiintyä tuotteeseen, jota teen. Siksi omatekoinen villapusero ei huku niin helposti pyykkikoneen syövereihin tai sen katoaminen taloyhtiön pyykkituvasta harmittaa aivan vietävästi.

Ja se merkitsee, kun tiedän, että joku minulle rakas tai vaikka tuntematonkin, on käyttänyt aikaa ja vaivaa, lukuisia tunteja ja tuhansia ajatuksia tuotteeseen, jonka saan tai ostan häneltä. Oli kyseessä ammattikäsityöläinen tai oma isoäiti: vaivannäkö on puolet tuotteen arvosta, ylikin. Tekijä on neulonut silmukoihin surut, valanut saveen ilot ja kertonut käsillään tarinan.

Käsityötkään eivät pelasta koko maailmaa, mutta ehkä ne voivat tehdä oman, pienen osansa. Tuotteet valmistuvat hitaasti, niitä pidetään rakkaudella ja käytetään pitkään. Käsin tehdyistä tuotteista pidetään huolta.

Olisipa maailmassa enemmän käsitöitä.

Pääkirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Taidossa 2/18.