Teksti Sonja Karlsson
Kuvat Sonja Karlsson ja Hilja Mustonen

Kudoin viime syksynä räsymaton. Käytin siihen mökkimme vintiltä ja varastosta löytyneitä räsykuteita. On aika hurmaava ajatus, että suvussamme kiertäneet vaatteet ja kankaat ovat elämänsä lopuksi päätyneet matoksi eteiseni lattialle.

Ennen vanhaan itse tehtyä vaalittiin, koska ei ollut varaa hankkia jatkuvasti uutta. Kierrätyskin oli luonnollista: pyhämekosta arkimekoksi, lasten vaatteiksi ja lopulta räsyiksi ja matoksi lattialle. Se selviää Merja Rädyn jutusta, jossa vieraillaan Espoossa talomuseo Glimsissä. Talomuseossa lähes kaikki on tehty käsin: talot, aidat, huonekalut, kauhat ja kapustat. Ennen asiat tehtiin tarpeeseen ja käsin tehty oli normaalia.

Kun haastattelin tähän Taidon numeroon arkkitehtipariskunta Laura Mattilaa ja Mikko Merziä, he sanoivat, että pelkkä massiivinen puurakennelma on monelle kiehtova ja erikoinenkin elementti. Olemme niin tottuneita lastulevyjen täyttämään maailmaan, että ”oikeasta puusta” valmistetut esineet ovat erikoisuus.

Entisajan perusasioista on tullut tämän päivän luksusta. Vanhoista vaatteista ja lakanoista tehdyt räsyt, lähimetsästä kaadettu kuusi ja karhea lampaanvilla, keittomaali klassisessa punamullan sävyssä, pellavaiset kankaat ja nuotion loimussa värjätty lanka – kaikki perusasioita, jotka tuntuvat erityisiltä.

Se minun räsymattoni on minulle arvokas ja rakas, se kantaa sukumme muistoja ja aina sen nähdessäni mietin kutomolla vietettyjä hetkiä lämmöllä. Ennen ihmisten nurkat olivat täynnä räsymattoja: ne olivat perusasioita, jokaisen kodin vakiovaruste.

Usein käsitöissä (ja elämässä) perusasiat ovat riittäviä. Perusasioilla pääsee pitkälle, ja tarvitseeko sen pidemmälle lopulta edes päästä.

Kyse on yksinkertaisuudesta. Monimutkaisessa maailmassa yksinkertaiset asiat ovat tärkeimpiä: tutut materiaalit ja toiston tuoma turva, oikea, nurja, oikea tai kostean saven ja lämpimän puun tuntu käsissä.

Harmi, että se on nykyään harvinaista. Väitän, ja tutkimuksetkin minua tukevat, että myös mielemme voisivat paremmin, jos yksinkertaisuus olisi arkea eikä pelkkää luksusta.

Pääkirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Taidossa 4/18.