Minttu Wikbergin töissä näkyvät herkulliset väriyhdistelmät. Wikberg suunnitteli Taitoon 1/21 hurmaavat Räsymattosukat, joissa sataprosenttisesta villasta valmistettujen sukkien pohjat vahvistetaan sukkalankojen jämillä.
Miten kuvailisit tyyliäsi suunnittelijana?
Olen miettinyt omaa tyyliäni paljon. Tein kahdeksan vuotta päätoimisesti kuosisuunnittelua eri asiakkaille ja sitä kautta on pitänyt omaksua monia erilaisia tyylejä ja oma tyyli on jäänyt taka-alalle. Jos saisin vapaat kädet, niin työssä näkyisi jokin kasviaihe, tietynlainen herkkyys ja käsin piirretty viiva.
Millaiset värit puhuttelevat sinua?
Minua kiinnostavat enemmän väriyhdistelmät kuin yksi tietty väri. Tällä hetkellä tummansinisen, okran ja vaaleanpunaisen yhdistelmä on kaunis, mutta tuntuu siltä, että seuraavaksi oranssi alkaa kiinnostaa enemmän. Oranssiin yhdistäisin tummanpunaisen ja jonkin rauhoittavan neutraalin – beigen, vaaleanruskean tai harmaan.
Olen viime aikoina tehnyt neuleohjeita suomenlampaan värjäämättömästä villasta. Kun siihen yhdistää vaikka okraa tai oranssinpunaista, syntyy kivoja yhdistelmiä.
Mistä Räsymattosukat saivat alkunsa?
Suunnittelen työkseni myös työvaatteita ja niissä käytetään käytännön syistä paljon muovia. En kuitenkaan haluaisi käyttää sitä niin hirveästi. Aloin miettiä, voisiko sukkia tehdä mitenkään puhtaasta villalangasta. Jotenkin se kuitenkin pitäisi vahvistaa, jotta sukka kestää käyttöä.
Ajattelin, että miltei kaikilla neulojilla on paljon jämälankoja. Halusin luoda ohjeen, jossa saisi käytettyä niitä, eikä tarvitsisi ostaa uutta sukkalankaa. Sukkien jalkapohja on vahvistettu sukkalankojen jämillä ja päältä sukka on kevyempi.
Millainen on suhteesi jämälankoihin?
Niitä riittää. Tykkäisin käyttää niitä, mutta teen pääasiassa neuleohjeita julkaistavaksi ja niissä on miltei pakko käyttää lankoja, joita saa julkaisuhetkellä kaupoista.
Pyrin kuitenkin siihen, että kaikki materiaali tulisi käyttöön. Viime aikoina olen alkanut tehdä kolmiulotteisia kirjontatöitä. Sinne saa upotettua täytteeksi lyhyitäkin jämälankojen pätkiä. Sitähän se luovuuskin on, että keksii uusia tapoja käyttää olemassa olevia materiaaleja.
Jämälankoja käytin myös Parsittu ja paikattu -näyttelyn töissä. Haaveeni on tehdä jatkossa enemmänkin parsintaa ja kirjontaa. Haluaisin käyttää niissä kirpparilankoja tai purkaa materiaaleja vanhoista vaatteista. Ideoita on paljon, mutta muiden töiden kanssa on oltava hiljaisempi hetki, jotta pystyy työstämään tämän kaltaisia omia projekteja.
Mitä olet tehnyt viime aikoina?
Suunnittelin Tolvilan luomutilan villalangasta mahdollisimman yksinkertaiset tumput. Halusin, että lapasen pää on pyöreä ja saumaton, ja sitä varten piti tehdä paljon kokeiluja. Tosi simppeleissä malleissa yksityiskohtia joutuu miettimään paljon enemmän kuin monimutkaisissa jutuissa. Tämän mallin yksityiskohtien viilaamiseen on mennyt ehkä viisinkertainen aika esimerkiksi kirjoneulesukkien suunnitteluun verrattuna.
Neuleohjeita laskeskellessa välillä mietin, miten olen ryhtynyt tällaistakin tekemään. En ollut matemaattisesti kovinkaan lahjakas kouluaikoina ja kyllähän niitä neuleohjeita tehdään taskulaskin kourassa. Siinä saa kyllä aivot hyvää jumppaa, ei tarvitse tehdä sudokuja tai ristisanoja.
Mikä käsillä tekemisessä ja luovuudessa kiehtoo?
Se on minulle tarve tehdä jotain ja saada aikaan. Myös tekemisen matkalla olo on tietynlaista meditaatiota. Ei vastaavaa rauhoittumista ja keskittymistä voi saavuttaa somea selaamalla. Sieltä tulvii jatkuvasti jonkun muun ajatuksia omaan mieleen. Tänä maailmanaikana erityisesti parsinta ja kirjonta ovat minulle rauhoittumista.
Teksti Sonja Karlsson, kuvat Minttu Wikberg ja Sonja Karlsson (sukkakuva)