Taito-lehden tekijäkaarti on vaihtunut ja ulkoasu uudistunut. Tässä jutussa pääset tutustumaan lehden uuden ulkoasun luoneeseen graafikkoomme Johanna Ilanderiin.
Miten sinusta tuli graafikko?
Vuosi 2013 oli käänteentekevä. Työskentelin tuolloin sisustuslehdessä vakituisena sisustustoimittajana ja koin vahvasti, että oli muutoksen tarve ja myös sen aika. Kipinä graafiseen suunnitteluun syttyi lehdessä ollessani. Minusta oli mukava suunnitella tekemäni jutun taittoa yhdessä AD:n kanssa ja katsoa miten se rakentui sivuille. Tämän lisäksi olin aina ollut innostunut piirtämisestä ja maalaamisesta. Tiesin, että graafisen suunnittelun opintoihin sisältyi myös kuvallista ilmaisua, ja se inspiroi minua paljon. Niinpä hain keväällä 2013 Aalto-yliopistoon opiskelemaan graafista suunnittelua ja pääsin sisään. Tänä päivänä olen sitä mieltä, että uudelleen kouluttautuminen oli elämäni paras päätös.
Millaista on alkaa tehdä Taito-lehteä?
Työni alkoi lokakuussa Taito-lehden ilmeen uudistamisella. Voisi sanoa, että prosessi on ollut jännittävä, opettavainen ja kutkuttava. Taito-lehden tekeminen on hyvin inspiroivaa, koska aiheet kiinnostavat myös itseä. Käsityöihmisenä minua kiinnostaa erityisesti kaikki tekstiiliin liittyvät aiheet. Lisäksi on mukava päästä pitkästä aikaa osaksi tiimiä ja tehdä ja pohtia asioita yhdessä.
Lehden ilme on uudistettu vanhaa kunnioittaen ja olemme pyrkineet siihen, että sekä ilme että sisältö palvelee lukijoita mahdollisimman hyvin. Toivon kovasti, että onnistuimme tässä!
Mitä toivot työltä Taito-lehdessä? Mitä odotat eniten?
Lehden uudistaminen on pitkä prosessi ja se jatkuu tästäkin eteenpäin. Odotan, että saamme hiottua Taito-lehdestä inspiroivan timantin, niin ulkoasultaan kuin sisällön osalta. Lisäksi odotan tuottaja Tiinan tavoin tulevien lehtien ihania käsityö- ja neuleohjeita ja tietysti myös kiinnostavia ja ajankohtaisia juttuja eri käsityöalojen ammattilaisista.
Mikä käsitöissä sinua kiinnostaa?
Käsitöiden tekeminen on minulle nykyään terapiaa. Erityisesti pidän ompelemisesta, olen tehnyt itselleni vaatteita nuoresta pitäen. Käsillä luominen on niin tyydyttävää ja voisi sanoa, että prosessi on melkein tärkeämpi kuin valmis työ. Tosin kyllä se pistää mielen matalaksi jos lopputulos ei olekaan sitä mitä piti.
Välillä innostun myös tosi paljon erilaisista materiaaleista. Muutama vuosi sitten innostuin kovasti kipsistä ja sen valamisesta muottiin. Tein pienikokoisia ihmisen päitä, joille ompelin kropan tekstiilistä. Hahmoista syntyi neljän veistoksen sarja, jotka kuvasin ja jotka jonkin ajan päästä purin osiin. Kannatan kierrätystä myös tässä asiassa.
Myös vanhat käsityötekniikat ovat kiinnostavia. Erityisen läheinen suhde minulla on kirjontaan, jota olen harrastanut ompelun tavoin nuoresta asti. Viime vuosina kirjominen on ollut minimaalista, mutta voi olla, että jonain päivänä innostus nostaa uudelleen päätään.
Millainen on oma käsityötaustasi?
Olen saanut kipinän käsitöihin jo äidinmaidossa. Äitini on ollut aina taitava käsistään ja olen perinyt innostukseni asiaan häneltä. Ensimmäisen, oman ompelukoneen sain ollessani ala-asteella ja saumurin hankin rippilahjaksi saamillani rahoilla. Olen aikaisemmalta koulutukseltani tekstiilisuunnittelija ja olen vuosien aikana ehtinyt kokeilla monia eri käsityötekniikoita.
Miten kuvailisit itseäsi käsitöiden tekijänä?
Myös käsitöiden tekemisessä olen tarkka ja myös kärsivällinen. Pidän ompelemisesta siksi, että valmista tulee aika nopeasti. Sen sijaan neulojana olen kertakaikkisen surkea. Neulonta on liian hidas ja vaikea tekniikka minulle.
Minulla on vanha puinen kaappi, joka on täynnä kankaita ja ompelutarvikkeita. En ole luonteeltani yhtään hamstraaja, mutta se ei koske kankaita. Niitä tuppaan haalimaan aina kun jotain kivaa tulee eteen.
Teen käsitöitä yleensä sillä ajatuksella, että valmis työ, oli se sitten vaate tai verhoiltu tuoli, tulee oikeasti käyttöön.