Lillemor Mannerheim oli Ruotsissa pitkään vaikuttanut suomalaissyntyinen keraamikko.
Pullea, lempeäkatseinen kuutti köllöttää kyljellään. Muhkeaperäinen seepra seisoo kasvottomana ja hölmistyneen näköinen panda istuu hiukan vinksallaan, toiselle kankulle nojaten. Sarja keraamisia posliinihahmoja on nimeltään Uhanalaiset.
Sen suunnitteli Arabialle suomalaissyntyinen, mutta pitkään Ruotsissa vaikuttanut keraamikko Ingeborg ”Lillemor” Mannerheim (1927–1994). Eläinhahmoja – esimerkiksi mainitut Kuutti, Panda ja Seepra – myytiin Maailman luonnonsäätiö WWF:n hyväksi 1980-luvulla ja hahmoista etenkin hylkeen poikanen lienee monista kodeista tuttu.
Vaikutteita maailmalta
Nämä kolme hahmoa eivät kuitenkaan olleet Lillemor Mannerheimin uran ainoat eläinhahmot. Luonnonlapseksi kuvaillun Mannerheimin käsissä syntyi lukuisia muitakin eläinystäviä: esimerkiksi hölmistynyt koala, veikeä ja linjakas saukko, hupsu pöllö ja taivaisiin kaulallaan kurkottava metso.
Mannerheim onkin keraamikko, joka tunnetaan leikkisistä eläinfiguureistaan, mutta hän suunnitteli uransa aikana myös muuta: liudan astioita, vaaseja ja huonekaluja.
Jo nuorena Mannerheim jätti Suomen ja lähti opiskelemaan Tukholmaan Taideteolliseen korkeakouluun. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Pariisissa Académie de la Grande Chaumièresse, työskenteli maineikkaan Sèvres’n posliinin parissa ja kävi opintomatkoilla Italiassa ja Englannissa.
Hyvä perhetausta antoi oivat antimet maailmanmatkailulle: Lillemor Mannerheim oli kenraali Gustaf Mannerheimin veljen pojantytär.
Kauniita astioita
Nimekkäästä suvusta huolimatta oli vähällä, ettei Lillemor Mannerheim jäänyt keraamikkona historian hämäriin.
Vuonna 1952 hän palasi Ruotsiin ja päätyi rannikkokaupunki Gävleen työskentelemään tunnetussa Gefle Porslinfabrikissa. Siellä hän suunnitteli lukuisia teeastiastoja, esimerkiksi graafisen Hyacint-sarjan, leikkisän Solros-sarjan ja tunnetuimpana tummasävyisen Mangania-astiaston.
Hänen töitään oli esillä esimerkiksi Milanon Triennaalissa vuonna 1954, Gävlen museossa vuonna 1955 ja Uppsalan Presentassa vuonna 1956.
Mannerheimin suunnittelussa näkyivät kansainvälinen koulutus ja kokemus. Vielä 1950-luvun lopulla Lillemor Mannerheim matkusti useita kertoja Ranskaan ja Italiaan. Hänen työnsä olivat aikakaudelle tyypillisiä: niissä oli pehmeitä ja luonnollisia muotoja sekä abstrakteja kuviointeja.
Mutta vaikka Lillemor Mannerheimin työt olivat rohkeita ja ajanmukaisia, niin ajan hengen mukaisesti naiset jäivät muotoilijoina usein mieskollegoidensa varjoon. Esimerkiksi Mannerheimin suunnittelema Lillemor-astiasto julkaistiin Geflen posliinitehtaan taiteellisen johtajan Arthur Percyn nimellä.
Katkon jälkeen uusi tuleminen
Lillemor Mannerheimin ura keraamikkona katkesi, kun hän avioitui 28-vuotiaana kreivi Carl-Gustaf Klingsborgin kanssa. Naimisiin menon seurauksena Mannerheimista tuli Klingsborg, hän lopetti päivätyönsä Geflellä ja taiteen tekeminen jäi kaikkineen taka-alalle perhe-elämän tullessa uuden elämänvaiheen keskiöön.
Mutta jo Geflen aikoina Lillemor Mannerheim suunnitteli erilaisia figuureja ja veistoksia astioiden lisäksi. Hän oli suunnitellut niitä myös Rörstrandille, toiselle tunnetulle ruotsalaiselle posliinitehtaalle.
Myöhemmin, 1980-luvulla, suloisten eläinhahmojen luominen Arabialle oli Lillemor Klingsborgin uralla eräänlainen uusi tuleminen: vielä Ruotsissa hän signeerasi työnsä koko nimellään Lillemor Mannerheim, mutta Suomessa hahmojen pohjaan päätyi ainoastaan kutsumanimi Lillemor, jonka pikkuveli Carl Erik oli taitelijalle vuosia aiemmin antanut.
Lähteinä käytetty Rian Designmuseon verkkosivuja, signaturer.se-sivustoa sekä Helsingin Sanomien juttua ”Lillemor Mannerheim oli 50-luvulla tunnustettu modernisti, mutta hänen keramiikkaansa myytiin miehen nimellä – nyt Marskin veljenpojan tyttären töitä esitellään designmuseossa Ruotsissa”.
Teksti Sonja Karlsson, kuvitus Salla Torsti