Elinaikanaan vailla arvostusta jäänyt kuvataiteilija Fanny Churberg vaikutti merkittävästi myös kotimaiseen ryijytaiteeseen.
Tummat myrskypilvet kohoavat taivaalle. Puut punertavat ja maa on kivikkoinen. Valo osuu kasken polttamiin koivunrunkoihin, tulen mustaamiin kiviin ja keltaisena hohtavaan viljapeltoon. Luonto on raaimmillaan, myrskytuulen tuntee.
Fanny Churbergin (1842–1892) teos Kaski, maisema Uudeltamaalta (1872) kuvaa perinteistä suomalaista maisemaa. Maalauksessa viiva on vahva, paikoin kuin valokuvassa.
Rohkeita siveltimenvetoja
Fanny Churberg oli kuvataiteilija, jota aikalaiset eivät järin arvostaneet, mutta joka kuolemansa jälkeen nousi uusien taiteilijasukupolvien esikuvaksi.
Häntä on kuvattu maisemamaalauksen mestariksi. Hän maalasi tauluihinsa yhä uudelleen suomalaisen luonnon eri vuoden- ja vuorokauden aikoina ja erilaisissa säätiloissa.
Churberg oli isänmaallinen ja häntä kiinnostivat suomen kielen kehittäminen, kansallinen kulttuuri, naisasia ja uskonto, ja ihanteensa hän maalasi tauluihinsa. Hän oli myös kiihkeä fennomaani, suomalaisuusaatteen puolustaja.
Churbergin ilmaisutapa oli voimakas ja hänen siveltimenkäyttönsä vahvaa. Myöhemmin on arveltu, että hänen taidettaan ei arvostettu, koska naisen tuli olla kaino ja sulokas, ei vedellä ronskeja viivoja, käyttää voimakkaita värejä ja kontrastia tai kuvata luonnon karua puolta.
Hän oli edellä aikaansa, monessakin mielessä. Churberg eli aikana, jolloin naiset eivät saaneet opiskella taidekouluissa. Vanhemmilta saadun perinnön turvin Churberg pystyi opiskelemaan kuvataidetta yksityisesti. Hänen oli mahdollista olla taiteilija, vaikka se ei tuonutkaan hänelle taloudellisia ansioita.
Katse suomalaiseen tekstiiliin
Fanny Churberg oli myös yksi ensimmäisiä Pariisissa opiskelleita suomalaisia kuvataitelijoita.
Myös vuonna 1878 hän matkusti Pariisiin, tällä kertaa maailmannäyttelyyn. Siellä hänen kiinnostuksensa kansankäsitöitä kohtaan kasvoi.
Seuraavana vuonna Churberg kirjoitti arkkitehti Jac. Ahrenbergin kanssa vetoomuksen kahteen suomalaiseen sanomalehteen. He kannustivat suomalaisia naisia, erityisesti sivistyneistöä, keräämään kansankäsitöitä ja soveltamaan niiden kuvioita ja väritystä uusiin käsitöihin. Kirjoittajien toiveena oli viedä käsityötä kohti ”suomalaista tyylisuuntaa”, ajan hengen mukaisesti.
Vetoomuksen pohjalta syntyi yhdistys nimeltä Suomen Käsityön Ystävät. Sen tärkeimmäksi tehtäväksi määriteltiin kansanomaisten tekstiilien kerääminen ja ostaminen ja niiden mallien soveltaminen uusiin käyttökohteisiin. Suomen Käsityön Ystävät ei suoraan ollut Churbergin idea, mutta hänen ansiotaan on, että ajatus eteni todeksi.
Käsityön edistäjäksi
Uransa kuvataiteilijana Fanny Churberg lopetti vuonna 1880. Tiettävästi hän ei maalannut sen jälkeen edes omaksi ilokseen.
Sen sijaan hän keskitti tarmonsa suomalaisen käsityön edistämiseen ja sen viemiseen isänmaallisempaan ja taiteellisempaan suuntaan. Churberg toimi Suomen Käsityön Ystävissä ”kuosinkokoilijana, -piirtäjänä ja soveltajana” vuoteen 1890 saakka.
Tuon ajan taidetekstiilit eroavat siitä, miten nykyisin käsitämme tekstiilitaiteen. Yhdistyksen alkuaikoina tekstiilien malleina käytettiin kansatieteilijöiden keräämiä näytteitä rahvaan käsityötaidosta. Mallit olivat kansanomaisia ja niiden alkuperäinen tekijä usein tuntematon.
Käytännössä Suomen Käsityön Ystävien alkuvuosien työ oli kansan parista kerättyjen tekstiilien ja kuvioaiheiden sovittamista uusiin materiaaleihin ja tekstiilityyppeihin. Työ ei kuitenkaan ollut pelkkää kopiointia: mallien soveltaminen vaatii taiteellista silmää ja sitä Churbergillakin totta vie oli.
Fanny Churberg kuoli Helsingissä vuonna 1892. Hänen maalaustaiteensa oli unohtunut, mutta vain toviksi. 30 vuotta kuolemansa jälkeen Churberg nostettiin merkittävien kotimaisten naistaiteilijoiden joukkoon ja myös Suomen Käsityön Ystävät elää edelleen vahvana.
Jutun lähteinä on käytetty Riitta Konttisen teosta Fanny Churberg sekä Päikki Prihan teosta Rakkaat ystävät : Suomen Käsityön Ystävät 120 vuotta.
Teksti Sonja Karlsson, kuvitus Salla Torsti