Tässä juttusarjassa tutustutaan neulomisen aakkosiin ja mistäs muualta se aloitettaisiin kuin alusta. Neulomisen ABC -juttusarjan ensimmäisessä osassa tutustumme monille neulojille rakkaimpaan materiaaliin: lampaanvillaan.
Lampaanvilla on neulojien yleisimmin käyttämä materiaali: siitä neulotaan niin paidat, sukat kuin monet huivitkin.
Lampaanvilla on ominaisuuksiltaan verraton materiaali. Hyvinä puolina voi mainita esimerkiksi lämpöominaisuudet ja hyvän kosteudenimemiskyvyn. Lampaanvillaa löytyy myös lankana kaikkein helpoiten, sillä esimerkiksi markettien langoista valtaosassa on mukana lampaanvillaa.
Mutta lampaanvillakaan ei ole aina samanlaista: kuten koiria myös lampaita on olemassa monta eri rotua ja niillä jokaisella on omanlaisensa villa omilla ominaisuuksillaan.
Raaka-aine ulkomailta vai Suomesta?
Suomessa myytävistä langoista valtaosassa raaka-aine on saatu ulkomailta. Maailman suurimpia villantuottajamaita ovat Australia, Kiina ja Uusi-Seelanti.
Suomessa myydään myös paljon eurooppalaisesta villasta valmistettua lankaa. Suomen suurin langantuottaja Novita käyttää esimerkiksi Iso-Britanniasta, Norjasta tai Islannista tulevaa villaa suomalaisen villan lisäksi ja Pirkka-langoissa käytetty villa on peräisin Norjasta.
Suomessa kuitutuotanto on pientä ja lampaita kasvatetaan vain harvoin pelkän villan takia. Valtaosa kotimaisesta villasta syntyy ikään kuin sivutuotteena lihateollisuudessa.
Suomessakaan elävä lammas ei ole kuitenkaan aina samanlainen. Suomessa on kolme alkuperäisrotua ja niiden lisäksi kasvatetaan esimerkiksi erilaisia liharotuja.
Montaa vai vain yhden rodun villaa?
Eri rotuisten lampaiden villalaadut poikkeavat toisistaan huomattavasti: pehmoinen merinovilla merten takaa on tunnultaan hyvin erilaista kuin lihantuotantoon jalostetun lammasrodun karkea villa.
Suomalaisten alkuperäisrotujen, suomenlampaan, ahvenanmaanlampaan ja kainuunharmaan, villa on hyvälaatuista. Ennen vanhaan puhuttiin, että kotimainen villalanka on pässinpökkimää ja monet pitivät sitä tikkuisena ja pistelevänä. Se ei pidä paikkansa (vaikka osaa tietysti villa kutittaa ja allergisoikin!): Suomen alkuperäisrotujen villa on laadultaan huippuluokkaa.
Viime aikoina erilaiset rotuspesifit langat ovat kasvattaneet suosiotaan. Esimerkiksi yläneläisen Rintalan tilan valikoimasta löytyy lankaa, jossa on käytetty pelkkää kainuunharmaanvillaa sekä lankaa, joka on kehrätty suomenlampaanvillasta. Osuuskunta Myrskyluodon villa taas on keskittynyt ahvenanmaanlampaanvillasta kehrättyyn lankaan.
Toisinaan tuppaa mennä sekaisin, puhutaanko suomanlampaanvillasta vai suomalaisesta villasta. Suomalainen villa voi sisältää minkä tahansa Suomessa kasvaneen lampaan villaa, mutta suomenlampaanvilla on tarkalleen ottaen yhdeltä rodulta, suomenlampaalta, kerittyä villaa. Esimerkiksi mikkeliläisen Pirtin kehräämön kotimainen villalanka on suomalaista villaa sen tarkemmin erittelemättä, mitä lammasrotuja langasta löytyy.
Villabuumin probleemat
Kotimainen villalanka on kiinnostanut viime vuosina kovasti ja eri medioissa on ilmestynyt juttuja siitä, miten osa kotimaisesta villasta päätyy poltettavaksi ja vain puolet Suomessa tuotetusta villasta otetaan talteen. Yhtenä syynä siihen on se, että tuottajat eivät saa riittävää korvausta villan käsittelystä, jotta siihen kannattaisi ryhtyä.
Ongelmalliseen tilanteeseen on etsitty muutosta esimerkiksi Pro Agrian Suomalainen villa hyötykäyttöön -hankkeessa.
Kysynnän kasvuun liittyy myös muunlaisia ongelmia. Viime vuosikymmenten aikana kotimainen kehräämötuotanto on pitkälti ajettu alas ja Suomesta ei kovin montaa kehräämöä löydy, joissa villa voitaisiin kehrätä langaksi.
Tämäkin tilanne on osoittanut kuitenkin muutoksen merkkejä, koska aivan viime aikoina Suomeen on perustettu useita uusia kehräämöitä.
Nyppyjä, huopumista ja hankausheikkoutta
Aloittelevalle neulojalle lampaanvilla voi aiheuttaa myös harmia. Se nimittäin huopuu ja enemmän tai vähemmän myös nyppyyntyy käytön myötä, eikä sataprosenttinen villalanka kestä erityisen hyvin hankausta.
Nyppyyntyminen on villalle tyypillistä, ominaisuus jopa. Nyppyyntymiseen vaikuttaa kuidun pituus ja laatu: mitä lyhempi kuitu, sen herkemmin se nyppyyntyy. Nyppyjä torjumaan on kehitetty erilaisia nypynpoistajia. Markkinoilta löytyy esimerkiksi patterikäyttöisiä nypynpoistajia, joita käyttäessä kannattaa olla varovainen, ettei laite imaise neulosta sisään ja katkaise lankaa. Hellävaraisempi vaihtoehto on Yhdysvalloissa kierrätyslasista valmistettu Sweater Stone.
Huopumista estämään taas on kehitetty niin sanottu superwash-menetelmä. Yleensä superwash-käsitellyistä langoista neulotut vaatteet ja asusteet voi pestä huoletta pesukoneessa vailla pelkoa huopumisesta. Superwash-käsittely tehdään kemikaaleilla ja se ei ole erityisen ympäristöystävällistä. Superwash-käsitelty lanka ei myöskään ole enää biohajoavaa ja käsittely nostaa langan hiilijalanjälkeä.
Kuituna villa puhdistaa itse itsensä ja sen myötä villavaatteita ei tarvitse vesipestä yhtä usein kuin monia muita kuituja. Villavaate tulee puhdistaa ensisijaisesti tuulettamalla ja poistamalla tahrat paikallisesti: koko vaatetta on turha pestä yhden pienen tahran tähden.
Sataprosenttinen villalanka ei myöskään kestä erityisen hyvin hankausta ja siksi monen meidän askellus vaatii vahviketta villasukkalangalle. Yleisimmin langoissa käytetty vahvike on muovia, esimerkiksi polyamidia tai nailonia, mutta viime aikoina ovat lisääntyneet myös erilaiset kasviperäiset vahvikkeet, kuten puukuitu tencel. Onpa markkinoilla nähty sellainenkin kotimainen sukkalanka, jossa vahvikkeena käytettiin erityisen karkeaa, liharotuisen lampaan villaa.
Oikeaa villalankaa valitessa tärkeää on se, mihin tarkoitukseen ja kuka neuletta käyttää. Kun joku pystyy hipsuttamaan sataprosenttisesta villasta neulotuilla villasukilla, tarvitsevat toisen jalat polyamidivahvikkeen ja konepesun. Siksi on hyvä, että myös markkinoilta löytyy monenlaisia lankoja, jotta kaikkiin tarpeisiin löytyy sopiva lanka.
Sarjan muut osat löydät tämän linkin takaa.
Teksti ja kuva Sonja Karlsson