Tiina Hautamäki on kuvajournalisti, toimittaja ja lankavärjäri, joka vaihtaa kotimaisen villan tuoksun painomusteen tuulahdukseen Taito-lehden uutena tuottajana.
Miten sinusta tuli toimittaja ja valokuvaaja?
Päädyin valokuvaajaksi pienen mutkan kautta, sillä aloitin ensimmäiset opintoni Tampereen teknillisessä yliopistossa sähkötekniikan parissa. Kaipasin kuitenkin visuaalisen ja luovan työn pariin.
Valokuvausharrastuksen olin aloittanut jo nuorena isäni innoittamana. Hän oli erittäin intohimoinen valokuvaaja ja työskenteli päivätöidensä ohella myös valokuvausyrittäjänä. Minusta tuntui luontevalta hakeutua valokuvauksen pariin ja vuonna 2015 pääsin opiskelemaan kuvajournalismia Tampereen yliopistoon. Olen työskennellyt freelance-valokuvaajana ja
-toimittajana jo opintojeni alkuajoista lähtien.
Millaista on alkaa tehdä Taito-lehteä?
Olen aiemmin työskennellyt yrittäjänä sekä valokuvauksen että käsinvärjättyjen lankojen parissa. Nyt olen löytänyt vielä yhden unelmatyöpaikan – Taito-lehden.
Olen äärimmäisen innoissani siitä, että pääsen työskentelemään Taidon parissa ja tekemään yhteistyötä kotimaisten käsityöläisten kanssa.
Taito-lehden uudistaminen uuden graafikkomme kanssa alkoi jo syksyllä ja lehti on saanut pintaansa uusien tekijöiden ilmeen. Kaiken kaikkiaan lehden tekeminen on äärimmäisen inspiroivaa ja Taidossa työskentely täyttää erään unelmistani: pääsen työssäni yhdistämään käsityöläisyyden, valokuvaajuuden ja toimittajuuden. Pääsen tekemään Suomen parasta käsityölehteä ja työskentelemään upeiden kotimaisten käsityöläisten kanssa.
Mitä toivot työltä Taito-lehdessä? Mitä odotat eniten?
Toivon työltä ihania kohtaamisia ja antoisia hetkiä ja yhteistöitä käsityöihmisten kanssa. Maamme on pullollaan upeita käsityöalan ammattilaisia ja on kunnia päästä kertomaan heidän työstään. Odotan kovasti myös jo näkeväni tulevien lehtien mallistokokonaisuudet painettuna ja sen, millaisia ihania käsityö- ja neuleohjeita pääsemme tänä vuonna julkaisemaan.
Uusi graafikkomme on suunnitellut lehdelle upean uudistuneen ulkoasun ja tulevan vuoden käsityöohjeissa kyllä piisaa odotettavaa!
Mikä käsitöissä sinua kiinnostaa?
Käsitöissä minulle tärkeintä on värit ja luova prosessi. Vaikka olen kokeillut monenlaista ja pidän lukuisista käsityötekniikoista, olen sielultani ennen kaikkea neuloja. Inspiroidun neuleiden suunnittelusta, tykkään tehdä oman pääni mukaan ja alan helposti sooloilemaan.
Kun mietin millaista projektia alan tekemään, kaikki lähtee langan väristä ja materiaalista. Lankojen värit luovat minulle voimakkaita mielikuvia ja ennen pitkää mielikuvat kertovat, millainen neule langoista syntyy. Joskus visiot pulpahtavat mieleen saman tien, joskus langat odottelevat täydellistä ideaa hieman pidempään.
Käsityöt itsessään ovat minulle kauneuden luomista. Nautin siitä, että pystyn luomaan jotain uutta, sievää ja käytännöllistä. Minulle uuden luominen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että materiaalin pitäisi olla uutta. Pikemminkin päin vastoin. Kaikkein inspiroivimmat käsityömateriaalit olen löytänyt kirpputoreilta.
Seinäjoen Shoppikselta löysin aikoinaan eläinten vanhainkodin lampaista kerittyä raakavillaa, mikä johti siihen, että rakastuin kotimaiseen villaan. Tampereen Kodin Kakkoselta löysin vanhaa Tampereella kehrättyä vuosikertalankaa, joka on kadonnut pala toisen rakkaan kotikaupunkini historiaa.
Myös 25.1. ilmestyvässä Taidosta löytyy ohjeita, jotka kannustavat käyttämään uudelleen vanhoja tai jo olemassa olevia materiaaleja!
Millainen on oma käsityötaustasi?
Käsityöt ovat aina olleet elämässäni tärkeässä roolissa. Innostus käsitöihin ja erityisesti neulomiseen on saanut alkunsa kotoa. Siinä missä valokuvausinnostuksen perin isältä, hinku käsitöiden tekemiseen on äitini perua. Teini-ikäisenä aloin neulomaan itselleni valtavia muhkupipoja, sillä en pitänyt kaupassa myytävistä kiristävistä ja ohuista pipoista. Äidin kanssa olemme viettäneet lukuisat hetket lankakauppoja kierrellen ja lankahyllyjen väriloistoa ihastellen.
Myöhemmin olen myös laajentanut käsityöharrastusteni kirjoa. Minulla on tapana hurahtaa uusiin tekniikoihin ja kuvioissa mukana on ollutkin esimerkiksi kirjonta, kutominen, kehrääminen, ompeleminen ja tuftaaminen. Jostain syystä haluaisin tehdä kaiken itse.
Kehräysharrastuksen kautta tutustuin alun perin kotimaiseen villaan. Suomalaisessa villassa rakastuin sen tuoksuun ja aitouteen. Kun olin löytänyt suomalaisen villan, kokeilin lankojen värjäämistä ja jäin koukkuun. Tämä johti lopulta oman lankayrityksen ja verkkokaupan perustamiseen. Kaaraman lankojen parissa työskentelin viimeiset 2,5 vuotta, mutta nyt villan tuoksu vaihtuu painomusteen tuulahdukseen.
Miten kuvailisit itseäsi käsitöiden tekijänä?
Käsitöiden tekijänä olen kärsivällisyyteen oppinut. Hurahdan helposti ja esimerkiksi neuleen tekemisessä paras vaihe on ehdottomasti uuden neuleen aloittaminen.
Ajattelin pitkään, että kärsimättömyyteni vuoksi pystyisin tekemään vain pieniä ja nopeasti valmistuvia töitä. Ompelun suhteen tämä pitää edelleen paikkansa. Mursin kuitenkin pääni sisällä rakentamani myytin itsestäni käsitöiden tekijänä, kun sain ensimmäisen villapaitani valmiiksi. Nykyisin en halua neuloa muuta kuin villapaitoja.
Joskus rakastan suunnitella ja aloittaa ohuesta langasta tehtäviä yksityiskohtaisia ja äärimmäisen kompleksisia neuleita, vaikka tiedän että ne eivät todennäköisesti ikinä valmistu. Olen oppinut nauttimaan matkasta ja siitä, että jokainen pienikin silmukka vie eteenpäin käsissäni muodostuvaa kauneutta.
Tämän jälkeen on sanottava, että neuleiden kohdalla kuitenkin kestosuosikkejani ovat yksinkertaiset mallit, joiden ei tarvitse olla teknisesti vaikeita ja äärimmäistä keskittymistä vaativia ollakseen kauniita. Pidän siitä, että voin neuloa missä vain. On myös tärkeää, että jokaiseen tilanteeseen löytyy sopivan vaikeustasoinen neule.