Iltamaan Jenni Vanhanen sai keväällä 2020 Suomen merkittävimmän käsityöpalkinnon, Taitopalkinnon. Se myönnettiin Vanhasen työstä ryijysuunnittelun parissa. Vanhasen erikoisuus on ohjelmisto, jonka avulla ryijyjä voi suunnitella esimerkiksi valokuvista.
Miten rakkautesi ryijyihin syttyi?
Opiskelin Loimaalla artesaaniksi ja meidän tuli järjestää näyttely yhdessä muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Näyttelyn aikakaudeksi valikoitui jugend. Opiskelukaverini sanoi, että voisin tehdä ryijyn, koska opiskelin tekstiilialaa. Suhtauduin siihen aluksi torjuen, mutta lämpenin hiljalleen. Aloin valmistaa Akseli Gallen-Kallelan Liekki-ryijyä pienoiskoossa värjäämättömistä langoista. Opiskelin ryijytekniikan Ulla Karsikkaan Ryijyn taikaa -kirjasta. Siitä kaikki alkoi.
Miksi aloit kehittää ryijysuunnitteluohjelmaa?
Piirsin ryijyn mallia ruutupaperille ja mietin, että tähän on oltava jokin helpompi ratkaisu. Olen aiemmalta koulutukseltani IT-insinööri, joten aloin rakentaa suunnitteluohjelmistoa tietokoneella.
Pari kuukautta tein kokeiluja omalla todella alkeellisella versiolla ohjelmasta. Sen käyttö vei tuhottomasti aikaa. Tiesin, että se pitäisi koodata kunnolla, mutta minulla ei ollut siihen tarvittavia taitoja.
Päätin hakea Business Finlandin innovaatioseteliä ryijysuunnittelupalvelun kehittämiseen. Se myönnettiin minulle ja pääsin sen myötä kehittämään konseptiani. Kun palvelumuotoilu oli tehty, koodasi ystäväni ohjelman minulle. Sen myötä ohjelmasta tuli käytettävä.
Seuraava askeleeni on laittaa ohjelma nettiin siten, että ihmiset voivat itse kokeilla ja tilata malleja suoraan sitä kautta. Se nopeuttaisi ja helpottaisi toimintaani, kun kaikki tekeminen ei olisi minun käsieni takana.
Miten työsi on vastaanotettu?
Erinomaisen suurella kiinnostuksella. Viime syksynä olin Suomen Kädentaidot -messuilla yllättynyt siitä ihmismäärästä, joka kävi katsomassa, keskustelemassa ja ihastelemassa osastollani.
Monelle suomalaiselle ryijy on pyhä, mutta kaikki digitalisoituu. Ryijyn suunnittelu on tärkeä kädentaito, mutta suunnitteluun voi mennä yhtä paljon aikaa kuin itse tekemiseen – ja tekeminenkin on pitkä tie. Jos tekniikan avulla voidaan saada useampi ihminen tekemisen pariin, näen sen myönteisenä. Asiakkaideni tekemät työt ovat onnistuneet hirveän hyvin, se on ollut hieno nähdä, ja he palaavat kerta toisensa jälkeen uusien ideoiden kanssa.
Mikä ryijyissä kiehtoo?
Langan elävyys, väri ja värittömyys. Olen aina ollut lankaihminen. Mielestäni on ihmeellistä, miten ryijyyn syntyy erilaisia pintoja, kun eriväriset langanpäät ovat yhteydessä keskenään tai viereisen nukan lankojen kanssa. Vastaavaa ei saa aikaan muilla lankatekniikoilla. Esimerkiksi 50 värin värikartassa on yli 6 miljoonaa erilaista yhdistelmää. Pelkästä perusharmaastakin saa eri sävyillä mielettömiä pintoja.
Kun ryijyä alkaa tekemään, se ei näytä miltään, mutta kun viimeisen rivin saa tehtyä ja työn vie seinälle, se on jotain aivan muuta.
Minkä parissa olet työskennellyt viime aikoina?
Järjestin keväällä ryijyretriitin netissä. Osallistujat tekivät samaa ryijymallia tietämättä, millainen lopputulos tulee olemaan. Noin viitisenkymmentä ihmistä lähti mukaan, ihan soitellen sotaan. Moni oppi uuden tekniikan ja viesti on ollut, että he haluavat tehdä lisää ryijyjä.
Aion jatkossakin järjestää verkkokursseja. Se oli hyvä ratkaisu kurssitoiminnan jatkamiseen, kun koronavirus esti tavallisten kurssien järjestämisen.
Mistä saat inspiraatiota tekemiseen?
Ihmisten innostuksesta. Saan kaiken voimani asiakkaistani ja heidän palostaan tekemiseen. Juuri eräs rouva kertoi, että hän on jo 10 vuotta halunnut tehdä äitinsä taulusta ryijyn ja ohjelmani avulla voin toteuttaa hänen pitkäaikaisen haaveensa. Monet ryijyt ovat henkilökohtaisia töitä ja niissä on mukana vahvoja tunteita.
Kuka on ammatillinen esikuvasi?
Haluan olla ryijyjen Molla Mills. Toivon, että kun joku sanoo ryijy, että minä tulen mieleen samalla tavalla kuin Molla yhdistetään virkkaukseen.
Ryijyjen maailmassa esikuvani on Akseli Gallen-Kallela. Jugendryijyt ylipäänsä ovat sydäntäni lähellä. Kiitos vaan oppilaitokselle siitä, että teimme näyttelyn, jolloin jouduin tutustumaan aikakauteen perinpohjaisesti ja hurahdin täysin.
Teksti Sonja Karlsson
Kuvat Anni Laitinen