Kestävä kuluttaminen ei ole vain 2020-luvun trendi. Sen puolesta puhui jo yli puoli vuosisataa sitten suomalaisen muotoilun suuruus Kaj Franck.
Keittiöni kaapin alahyllyllä lepää päällekkäin neljä Kartio-sarjan juomalasia. Seuraavalla tasolla, yhtä hyllyä korkeammalla on valkoisia Teema-lautasia. On isoja, keskikokoisia ja sellaisia pikkuruisia, joille on kätevä laskea kuumassa vedessä lionnut teepussi.
Ne ovat olleet käytössä koko aikuisikäni. Aina toisinaan vaivun turhamaisuuteen ja mietin, pitäisikö astiat vaihtaa koreampiin tai persoonallisempiin – sellaisiin, joita ei löydy ihan jokaisesta suomalaisesta kodista.
Astioiden isä
Kartio- ja Teema-sarjojen suunnittelutyön takaa löytyy suomalaisen muotoilun suurmies Kaj Franck (1911–1989). Viipurilaissyntyinen Franck tuli tunnetuksi erityisesti Arabialle ja Iittalalle tekemästään työstä.
Huonekalupiirtäjäksi valmistunut muotoilija työskenteli uransa aikana myös Nuutajärven lasitehtaan ja Taideteollisen Oppilaitoksen taiteellisena johtajana sekä Arabian muotoiluosaston johtajana. Kansainvälisestikin Franck on yksi tunnetuimpia lasi- ja keramiikkamuotoilijoitamme.
Muotoilijana Franck arvosti korkealle myös hänen suunnittelemiaan tuotteita valmistaneita kädentaitajia. Hän muun muassa lausui, että ”taideteollisen koulutuksen saanut suunnittelija osaa kyllä piirtää”, mutta ”hänen on neuvoteltava jo työn alkuvaiheessa ammatti-ihmisen kanssa”.
Käytännöllisyys ensin
Suuren yleisön keskuudessa Kaj Franck tunnetaan erityisesti käyttöesineistään, mutta hänen työnsä hedelminä syntyi myös taidetta. Nuutajärven aikoinaan Franck suunnitteli värikkäitä ja monitekstuurisia taidelasiesineitä, joiden ytimessä oli kuitenkin yksinkertainen muoto.
Franckin opiskeluaikoina keskusteltiin funktionalismin merkityksestä. Oman työnsä suuntaviivaksi hän poimi tämän käyttötarkoitusta korostavan muotoiluasenteen 1940-luvulla. Se merkitsi ajattomia ja pelkistettyjä tuotteita, joissa oli ainoastaan olennainen: kaikki krumeluurit oli karsittu pois. Ei liene ihme, että Franck viehättyi Japanin perinteisestä estetiikasta vieraillessaan maassa.
Kaj Franck uskoi, että suunnittelijalla on rooli eettisen ja esteettisen edistämisessä. Hän puhui julkisesti myös antimaterialismista ja siitä, miten haitallista on, jos muotoilun päämääränä on aina uusi tuote. Ihanteellinen tuote on Franckin mukaan sellainen, jonka materiaali häviää käytön jälkeen, kuten kalakukko, joka on sekä säilytysastia että itse ateria.
Täydellisen yksinkertaista
2020-luvun kulutuskriittinen keskustelu ei ole kovin paljoa muuttunut Franckin ajoista – paitsi siten, että tämän kaltaiset puheenvuorot eivät enää ole marginaalissa vaan osa valtavirtaa.
Ajatustensa pohjalta Kaj Franck suunnitteli myös Kilta-astiasarjan, jonka pohjalta myöhemmin kehitettiin nykyisin myynnissä oleva Teema. Franckin ajatus Killan pohjalla oli luoda astiasto, jonka muodot ovat pelkistetyt ja värit tarkkaan harkitut.
Ytimenä oli astioiden yhdisteltävyys. Yksinkertainen Kilta kävi yhteen muiden, sekä vanhojen että uusien, astioiden kanssa. Huomionarvoista on, että Kilta suunniteltiin Suomen toipuessa toisesta maailmansodasta.
Kilta oli käytännöllinen astiasarja. Siitä ja Kaj Franckin ajatuksista lukiessani viehätyn aina vain enemmän keittiöni kaapista ja nyt löytyvistä astioista. Ne täyttävät tarkoituksensa täydellisesti, eikä valkoinen ole vanhentunut päivääkään.
Jutun lähteenä on käytetty Designmuseon Kaj Franck -verkkonäyttelyä, Harri Kalhan kirjoittamaa Kansallisbiografian artikkelia Kaj Franckista sekä Ylen Elävän arkiston ohjelmasarjan Pro arte utili jaksoa, jossa Kaj Franck kertoo lasin valmistuksesta.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran ruotsiksi Taidossa 1/21 otsikolla Tidlös design. Juttu on osa juttusarjaa, joka kertoo suomenruotsalaisista käsityön, muotoilun ja taiteen suuruuksista. Tilaa lehti verkkokaupastamme.
Teksti Sonja Karlsson, kuvitus Salla Torsti