Yrjölän suku on 121 vuoden ajan tarjonnut suomalaisille ”kaikkea kudontaan”. Pitkä historia velvoittaa ja tuntuu lämpönä tekemistä kohtaan.
Tiilitalon yläkerta on aarreaitta. Se kätkee kuvia menneiltä vuosikymmeniltä, vanhoja esitteitä, pingottimia ja sukkuloita vuosien varrelta sekä esi-isien valmistamia kaiteita. Paloja sellaisesta kalliista ja arvokkaasta historiasta, jota ei voi mitata rahassa.
Jukka Yrjölä esittelee yläkertaa ylpeänä. Hän kertoo kuvista, esittelee sukulaisiaan. Yhdestä mustavalkoisesta otoksesta löytyy myös Yrjölä itse pienenä poikasena.
– Ei perheyrityksen jatkaminen ollut minulle kuitenkaan selkeä ratkaisu. Ei se varmaan ole ollut kenellekään. Oma isänikin ajatteli aluksi virkamiesuraa itselleen. Minä taas opiskelin kauppakorkeakoulussa, ja työurani alussa vanhempani olivat vielä melko nuoria. Kun isäni sairastui, tulimme vaimoni Monan kanssa hätiin, kertoo Yrjölä.
Kudonnan edelläkävijä syntymästään saakka
Toika Oy:n historia alkaa yli 120 vuoden takaa. Vuonna 1898 Gustaf Pihlgren perusti Kauhavalle kudontakaiteita valmistavan yrityksen. Kaiteiden teko oli kulkenut suvussa jo ennen häntä. Kirkonkirjojen mukaan suvussa valmistettiin kaiteita käsityönä jo 1700-luvulla.
Pihlgrenin yritys valmisti ensimmäisenä Suomessa kaiteita koneellisesti. Niitä myytiin myös länsinaapuriin. Kansainvälisyys ja edelläkävijyys kudontavälineiden valmistuksessa olivat läsnä yrityksessä jo silloin.
Myöhemmin Pihlgrenin yritys muutti Kauhavalta Toijalaan. Sen tuotevalikoimaa kasvatettiin ja tekstiiliteollisuuden suuret asiakkaat Hämeenlinnassa, Tampereella ja Forssassa olivat lähellä. Yrityksen nimeksi tuli Toijalan Kaidetehdas, joka vuonna 1987 lyhennettiin Toijalan Kaiteeksi ja siitä edelleen vuonna 2003 Toikaksi. Vaikka kotimainen tekstiiliteollisuus on vähentynyt, löytyy Toika yhä Toijalan sydämestä.
– Kudontavälineet ovat olleet yrityksen päätoimiala, mutta miltei aina on ollut muutakin. Vanhempieni aikana valmistettiin nauloja ja nyt meidän aikanamme valikoimaan ovat tulleet päiväkotien kalusteet, kertoo Jukka Yrjölä.
Kudonta on digitaalista
Suomessa Toika tunnetaan ensisijaisesti kangaspuistaan. Niitä alettiin Toikalla valmistaa toisen maailmansodan jälkeen. Kotimaassa ei liene montaa sellaista kutojaa, joka ei olisi Toikan puihin koskenut.
1970-luvun aikana yrityksen kangaspuutuotanto laajeni ja mallisto kehittyi. Seuraavalla vuosikymmenellä kehitettiin tietokonekangaspuut.
– Tietokone voidaan asentaa jälkikäteen miltei mihin tahansa kangaspuihin. Vielä 80-luvulla ohjausyksikkö oli puiden alla, mutta 90-luvun alussa nostimme sen puiden yläpuolelle, jotta se on vähemmän tiellä. Tietokoneohjaus kangaspuissa ei ole maailman mittakaavassa ainutlaatuinen asia, mutta mielestäni mallimme on nerokas: se on hiljainen ja nostaa ja laskee itse niisivarret, sanoo Yrjölä.
Tietokoneohjaus tekee myös itse tarvittavat sidonnat, eikä kutojan tarvitse kömpiä kangaspuiden alle oikeastaan lainkaan. Hänen tehtäväkseen jää se mukavin: suunnitella malli tietokoneohjelmalla ja toteuttaa se.
– Esimerkiksi messuilla monet luulevat, että tietokonekangaspuut ovat uusi keksintö, mutta kyllä niitä on valmistettu jo vuosikymmeniä. Kudonta on hyvin digitaalista, ja tietokoneohjauksen avulla löytyy kymmeniätuhansia erilaisia tapoja avata viriö. Uusia malleja keksiessä ihmisen mielikuvituksen rajat tulevat aiemmin vastaan.
Maailman mukana
Suomi on kangaspuiden luvattu maa. Maataloissa ja mökeissä kangaspuita löytyy riesaksi asti. Niitä myydään pilkkahintaan nettikirpputoreilla ja jotkut päätyvät poltettavaksi. Kaupungistumisen seurauksena harvalla on enää tilaa isoille kangaspuille.
– Suomessa isoja kangaspuita on paljon, eikä olisi taloudellisesti järkevää yrittää myydä vain niitä. Noin puolet tuotannostamme menee vientiin ja isojen puiden osalta markkinamme ovat tällä hetkellä ehdottomasti ulkomailla. Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Japani ovat isoja asiakkaitamme. Myimme myös esimerkiksi Valko-Venäjälle kangaspuita tekstiiliteollisuuden käyttöön, Jukka Yrjölä kertoo.
– Emme kuitenkaan unohda Suomea. Täällä, ja maailmanlaajuisestikin, trendinä ovat olleet pienemmät ja kevyemmät kangaspuut, joilla saa tehtyä nopeammin valmista.
Jo vuosituhannen vaihteessa Toika myi ”konttikaupalla” pieniä kangaspuita Yhdysvaltoihin. Siksi yrityksestä löytyi jo valmiiksi tarvittava tieto ja taito, kun kudontayritys Hilmalan Anu Jokela otti Toikaan yhteyttä ja ehdotti tapaamista yhteisen pöydän ääressä.
Tapaamisen seurauksena syntyivät Anni-kangaspuut, Toikan tuoteperheen uusin tulokas. Puut taittuvat kasaan ja mahtuvat pieneen tilaan. Kahdella polkusella voi luoda monenlaisia kevyitä tekstiilejä. Puut esiteltiin ensimmäisen kerran Tampereella Suomen Kädentaidot -messuilla, ja ne saivat hyvän vastaanoton.
– Pienuus ja helppous puhuttelee nykyihmisiä, nyökkäilee Yrjölä.
Hyvälle perustalle on helppo rakentaa
Uusista tuulahduksista huolimatta Toikan toimitilojen yläkerrassa kudonnan muuttumattomuus iskee tajuntaan voimalla. Vuosisatoja vanha tekniikka on jo hioutunut. Pingottimet ja sukkulat ovat ulkonäkönsä puolesta näyttäneet melko samoilta jo ainakin sadan vuoden ajan. Ja miksei? Hölmöähän se olisi toimivaa muuttaa.
Sama koskee Toikaa. Kun perusta on kunnossa, on sille helppo rakentaa.
– Eihän ikä hengissä pidä, mutta se luo sekä uskottavuutta että velvoitteita. Kun tilanteet muuttuvat, vanhat opit eivät välttämättä enää päde.
Vuonna 2016 Jukka ja Mona Yrjölän poika Jarkko Yrjölä palasi takaisin kotiseudulleen. Hän on työskennellyt nyt kahden vuoden ajan perheyrityksen palveluksessa: tutustunut kudontaan sekä tekniikkana että välineistönä.
– Tavoitteenamme on tehdä maailman vaivattomimmat kangaspuut. Lanseerasimme tavoitteen viime vuonna ja olemme sen suhteen jo aika pitkällä maailmanluokassakin. Haluamme tarjota helpoimman ja sujuvimman palvelun kangaspuiden ostosta käyttöönottoon asti, kaavailee perheyrityksen viidennen sukupolven edustaja tulevaisuutta.
Teksti ja kuvat Sonja Karlsson
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Taidossa 1/19 otsikolla Kankurin aarreaitta.