Valokeilassa Anceliga Designin Anne Vierimaa

Anne Vierimaa luo pintoja virkkaamalla. Hänen suunnittelemansa virkkuuohjeet tunnistaa aavistuksesta yliampuvuutta.

Anceliga Designin Anne Vierimaa, mistä tunnistaa suunnittelemasi virkkausmallin?

Se on aavistuksen yliampuva ja siinä on värejä ja muhkeutta. En tee ihan perinteistä skandinaavista muotoilua. Käytän paljon myös erilaisia tekniikoita, jotka voivat olla monelle outoja ja haastaviakin. Haluan ohjeillani haastaa virkkaajia.

Mikä virkkauksessa kiehtoo?

Virkkaus on iso osa minua, se on minulle sielunhoitoa. Sisältäni tulee luomisen energia: se on välillä tuskaa ja välillä onnistumisen tunteita.

Virkkaamalla pystyn luomaan moniulotteisia pintoja, keksimään uutta ja kehittämään omaa ideaani ja jujua. Virkkaamalla näen tuotteet valmiina jo ennen kuin ne valmistuvat.

Virkkaus on kokeilunhalua ja itseni haastamista värien ja tekniikoiden kautta. Jos vaikka näen kukan, mietin, miten pystyn luomaan sen näköiseksi virkkaamalla. Tykkään siitä hirveästi.

Mikä sinua tällä hetkellä inspiroi?

Teen virkkuuohjeita mielialan mukaan. Tällä hetkellä minua kiinnostaa karumpi ja riisutumpi linja: kivet, kalliot ja varvut. Olen pyrkinyt viime aikoina tekemään yksinkertaisempia ja helpompiakin ohjeita. Haastan sillä tavalla itseäni suunnittelijana.

Mistä sait ajatuksen Taidossa 4/20 julkaistuun Pellonpekko-repun ohjeeseen?

Repun idea juontaa juurensa lapsuudestani. Olen kasvanut lypsytilalla ja osallistunut siellä myös peltotöihin. Selailin hahmoja suomalaisesta kansanperinteestä ja vastaan tuli Pellonpekko, joka on ohran jumala. Aloin pohtia, miten maanviljelijät elävät yhä säiden armoilla.

Ajattelin, että Pellonpekko voisi hyvin olla myös jumalatar. Sen ei tarvitse näyttää karskilta. Repussa on pekotar, jonka hiuksissa on pilviä. Se suojelee satoa: pilvet suojaavat liialta auringolta ja tuovat vettä.

Halusin haastaa itseni ja palata ajatuksissani ensimmäisiin ohjesuunnitelmiini, joita olen joskus parikymppisenä tehnyt. Reppu ei ole sellainen, mitä ihmiset ovat tottuneet minulta näkemään.

Värjäät myös omia lankoja. Miten se sai alkunsa?

Olen yhdeltä koulutukseltani vaatetusalan artesaani. Opinnoissani osallistuin värjäyskurssille ja olen käynyt myös kasvivärjäyskurssin aikanaan. Silloin mieleeni jäi kytemään ajatus värjäyksen ihanuudesta.

Parin vuoden välein olen värjännyt jotain pientä. Keväällä koronaviruksen myötä päivätyöni jäi tauolle ja oli keksittävä jotain muuta. Päätin kokeilla värjäystä pienellä budjetilla.

Värjään iloisia lankoja ja käytän rohkeasti värejä. Elän vuodenaikojen mukaan; syksyksi värjään ruskan, sienten ja kaarnan värejä. Ihmiset ovat tosi kivasti löytäneet lankani.

Kerro CAL:eista (crochet along, yhteisvirkkaus), joita olet järjestänyt.

Kaikki lähti liikkeelle Suomen 100-vuotisjuhlavuonna järjestetystä Kalevala CAL:ista, johon suunnittelin kolme osaa. Mielestäni ajatus yhteisvirkkauksesta oli ihana ja rohkenin esitellä omia mallejani Lankamaailmalle. He lähtivät sponsoroimaan lankoja tuleviin yhteisöllisiin projekteihini – iso kiitos heille tuesta. Lankamaailman kanssa olemme järjestäneet kaksi isompaa yhteisvirkkausta.

Kesäkuussa järjestin CAL:in suunnittelemani Gerbera-mattomallin ympärille. Kysyin virkkaajilta, mitä he haluaisivat tehdä ja monen toiveena oli matto. Haluan olla yhteydessä virkkaajiin ja kuuntelen toiveita, mutta lopulta haluan pitää oman pääni. Jos lähden suunnittelemaan jotain liian tiukkojen normien sisällä, kärsin siitä suunnittelijana. Haluan oman minäni mukaan suunnittelemiini malleihin.

Mitä olet työstänyt viime aikoina?

Sain juuri valmiiksi Metsätähti-huivin. Se ilmestyy joko kokonaisena ohjeena tai CAL:ina ensi syksynä. Metsätähti on ensimmäinen projekti, johon myyn myös värjäämiäni lankoja. Tarkoituksena on tehdä kaksi tai kolme värivaihtoehtoa ja myydä ohjetta ja lankoja pakettina. Myös pelkkä ohje tulee myyntiin sekä Ravelryyn että verkkokauppaani.

Olen kiitollinen oikolukijoilleni, testivirkkaajilleni, heille, jotka tarkastavat käännöksiäni. En tee tätä työtä yksin. Ympärilläni on vajaa kymmenen hengen ryhmä, joka auttaa minua.

Virkkaan tällä hetkellä lähes joka päivä ja olen käsitöiden ääressä 3–4 tuntia päivittäin. Kaikki läheiseni tietävät, että minulla on käsilaukussa aina virkkuu mukana. Jopa silloin, kun kokkaan tai leivon, saatan odotellessani virkata seisten. Virkkuukoukku on minulle käden jatke.

Kollaasikuvan työt:
Metsätähti-huivi, ohje ilmestyy syksyllä 2020
Pellonpekko-reppu, ohje Taidossa 4/20
Unelmien puutarha -peitto
Metsätähti-huivi ja Bobby-villatakki

Tutustu lisää:
Anceliga Designin nettisivut
Anceliga Design Instagramissa

Teksti Sonja Karlsson
Kuvat Anceliga Design ja Sonja Karlsson