Katrine Birkenwasser on neulesuunnittelija, jonka neuleissa on usein jokin juju. Suunnittelija haluaa kokeilla uutta ja haastaa neulojan.
Katrine Birkenwasser, miten sinusta tuli neulesuunnittelija?
Päädyin neulesuunnittelijaksi jo joskus 10-vuotiaana, kun pääsin käsiksi äitini jämälankavarastoon. Sieltä ei tietenkään löytynyt juuri oikeaa lankaa tiettyyn ohjeeseen, joten piti alkaa itse suunnitella, mitä saatavilla olevasta materiaalista voisi tehdä.
Neuloin samalta pohjalta pitkään. Jossain vaiheessa minulle valkeni, että ihmisethän kirjoittavat neulomansa ylös ohjeiksi. Ensimmäisiä omia ohjeitani aloin kirjoittaa vuonna 2015.
Aika pian aloittamisen jälkeen osallistuin Quince & Co:n kutsuun ehdottaa heille ohjeita. Lähetin heille alkeellisen kuulakärkikynällä tehdyn ruutupaperipiirroksen, ja he pitivät suunnitelmastani. Opin paljon, kun pääsin heti alkuvaiheessa tekemään yhteistyötä ison toimijan kanssa.
Mikä neulomisessa viehättää?
Mietin pitkään, että on tylsää, kun minulla ei ole luovaa harrastusta. Jossain vaiheessa ymmärsin, että suunnittelen ja toteutan käsitöitä koko ajan. Se on minulle luovuuden purkautumistie. Ja kun työelämä on läppärin äärellä, niin neuloessa saa aikaan konkreettisia asioita.
Kirjoitat neuleohjeet pääasiassa englanniksi. Miksi?
Myyn ohjeitani Ravelryssä, missä suomenkielisten ohjeiden markkinat ovat pienet. Tein alussa ohjeet sekä suomeksi että englanniksi, mutta totesin, että suomenkielisten ohjeiden myynti ei kattanut kääntämisestä aiheutuvaa työmäärää.
Viime vuosina Taidossa julkaistut suomenkieliset ohjeeni olen kirjoittanut ensin englanniksi ja kääntänyt ne suomeksi ”etsi ja korvaa”-komennon avulla. Lopuksi tietysti luen ohjeet läpi ja tarkistan, ettei sinne jää mitään hassua.
Mistä tunnistaa suunnittelemasi neuleen?
Minulla ei ole selkeää suosikkitekniikkaa. En ole sellainen, että tekisin esimerkiksi pelkkiä kirjoneuleita tai briossia. Ehkä kantava teemani on, että tykkään kokeilla ja haastaa. Suunnittelemani neuleet eivät välttämättä ole niitä kaikkein helpoimpia toteuttaa. En halua kuitenkaan kikkailla vain kikkailun vuoksi, mutta haluan, että neulominen on hauskaa.
Mistä saat inspiraatiota?
Alussa neulominen oli lankalähtöistä ja jossain määrin ostan edelleen lankoja ilman, että tiedän mitä niistä teen. Pidän lankoja näkyvillä keittiössä ja odotan, että inspiraatio iskee.
Toinen inspiraationlähde on erilaiset tekniikat. Esimerkiksi Taidossa 1/19 julkaistu Monisto-huivi syntyi siten, että olin neulonut möbius-huivin ja aloin miettiä, että tekniikka voisi toimia hyvin kaksivärisessä patenttineuleessa eli briossissa, jossa puolet ovat erilaiset ja kun huivi kääntyy, näkyviin tulee toinen puoli.
Mistä saivat alkunsa Taidossa 3/20 julkaistut Toukkasukat?
Näin toimituksen lähettämän inspiraatiokuvan perhosentoukasta ja aloin miettiä, että olisi hauska luoda sukkiin toukkamainen pullea kuvio. Mietin, että se voisi olla jonkunlaista pompulaa tai nypykkää, ja raitoja lisäksi! Sukissa on neljää erilaista Suomessa käsinvärjättyä lankaa.
Mitä muuta olet neulonut viime aikoina?
En ole viime aikoina suunnitellut paljoa, mutta olen neulonut muiden ohjeista. Ohjeista neulominen on rentouttavaa, kun ei tarvitse laskea ja purkaa. Joku muu on tehnyt ajattelun puolestani. Opin myös uusia tekniikoita ja tapoja kirjoittaa ohjeita, kun neulon muiden ohjeista. En kuvittele olevani vielä täysinoppinut neulesuunnittelija.
Olen heikkona haasteisiin ja aloin neuloa 52 x villasukat -kirjaa läpi. Tällä hetkellä minulla on kymmenen sukkaparia kesken. Olen ripotellut niitä pitkin asuntoa ja jatkan aina jotain niistä sopivasta kohdasta.
Kollaasikuvan neuleet
Longing for Snow -kirjoneulepusero
Vaaleansininen Punkaharju-neuletakki
Tahti-huivi
Monisto-huivi
Fade it! Brioche -neuletakki
Teksti Sonja Karlsson
Kuvat Katrine Birkenwasser ja Sonja Karlsson