Elina Rebers on ammatiltaan opettaja ja tekstiilisuunnittelija. Hänen kädenjälkeään voi nähdä esimerkiksi Japanissa, mutta silti suurin työhön liittyvä kohteliaisuus liittyy riekaleiksi hiutuneesen tyynyyn.
Kun Elina Rebers oli lapsi, hänen äidillään oli tapana ommella lapsilleen kaikki vaatteet. Teini-ikäisenä Rebers alkoi ommella vaatteita myös itse. Jo silloin hän oli tarkka kankaiden laadusta. Ainoa, mistä hänen äitinsä huomautti tyttärelleen, oli, että hän käytti liian kalliita materiaaleja. Lukion jälkeen Rebers pääsi opiskelemaan Helsinkiin Taideteolliseen korkeakouluun (nyk. Aalto-yliopisto).
– Olin vasta 19-vuotias, ja kaikki muut olivat jo käyneet erilaisia käsi- ja taideteollisuusalan kouluja ja olivat taitavia. Kudoin opintojen aikana paljon, jotta saisin heidät kiinni. Vielä nykyäänkin kesähuoneessamme on kangaspuut, ja nyt olen suunnitellut aloittavani uudelleen vaatteiden ompelun itselleni, Rebers kertoo.
Pehmeitä, selkeitä linjoja
Elina Rebers työskentelee nykyään sekä opettajana että tekstiilitaiteilijana. Hän on suunnitellut kankaita koteihin ja julkisiin tiloihin, tekstiiliteollisuuden tarpeisiin ja erilaisille yrityksille. Vielä 1990-luvulla Rebers kutoi paljon, mutta nyttemmin hän on siirtynyt kankaiden suunnittelun pariin. Uransa aikana Rebers on osallistunut näyttelyihin, painanut kankaita itse, tehnyt niistä tuotteita ja työskennellyt yhdessä ruotsalaisten yritysten kanssa.
– Vieläkin minulla on koko ajan monta rautaa tulessa: työni opettajana, oma mallistoni ja verkkokauppani sekä yhteistyö japanilaisen Scandinavian Pattern Collectionin kanssa. Yritys löysi minut ja muutamat kollegani Tukholman Formex-messuilta vuonna 2013. He käyttävät suunnittelemiani kuoseja kaikessa astioista sateenvarjoihin.
Rebersin luomat kuosit saavat usein inspiraationsa luonnosta. Suunnittelu ja luonnostelu on Rebersille tärkeää.
– Luomani printit ovat selkeitä ja pehmeän graafisia. Värien kautta kuvioista tulee joko selkeitä tai ne sulautuvat enemmän yhteen. Rakennan mallistoani hitaasti ja vakaasti. Suunnittelemani kankaat ovat klassisia. Ne painetaan Suomessa Printscorpiolla, ja valmiit tuotteet verkkokauppaani ompelee pietarsaarelainen Heidi Keskitalo Risakolta.
– Kerran eräs nainen kertoi hänen poikansa käyttäneen yhtä kankaastani tehtyä tyynyä pehmolelunaan. Vuosien käytön jälkeen siitä oli jäljellä enää vetoketju ja vähän kankaanriekaleita. Se on paras kohteliaisuus, jonka olen työstäni saanut.
(Juttu jatkuu kuvan alla.)
Muotoilua ja materiaaleja
Kun Elina Rebers valmistui maisteriksi vuonna 1992, oli hänen ensimmäinen tyttärensä vain kahden viikon ikäinen. Nuori perhe muutti Rebersin valmistumisen jälkeen Uusikaarlepyyhyn. Hänen valokuvaajamiehensä sai paikallisesta taidekoulusta työpaikan.
Paria vuotta myöhemmin koulun rehtori kysyi Rebersiltä kiinnostaisiko häntä käynnistää koulussa muotoilualan koulutus. Rebers oli jo Taideteollisessa korkeakoulussa opiskellut taidepedagogiikkaa, ja hän suostui. Vuodesta 1998 lähtien Rebers on työskennellyt ruotsinkielisessä Yrkeshögskolan Noviassa yliopettajana ja hänen vastuullaan on sisustussuunnittelun opinnot.
Nyt Elina Rebersin molemmat tyttäret ovat jo aikuisia, ja sekä hän että hänen miehensä ovat saaneet omat työhuoneet yhteisestä kodista.
– Käsityö tuo minulle paljon iloa. Minulle on tärkeää tuntea materiaali käsissäni, sulkea silmäni ja tunnustella sitä. Materiaali on pohja ompelulle. Kaikki on mahdollista luoda teknologian avulla tänä päivänä, mutta vasta, kun olen tehnyt tuotteen prototyypin ensin itse, voin antaa sen ulkopuoliseen tuotantoon.
Teksti Ulla Miettunen, kuvat Sonja Karlsson
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran ruotsiksi Taidossa 3/19 otsikolla ”Den viktigaste är att känna till materialet”.