Parsiminen ja paikkaus ovat tulevaisuuden taitoja

Tekstiilivuoret kodeissa ja jäteasemilla kasvavat kasvamistaan. Kehitys täytyy pysäyttää ja yksi avain siihen on elinkaaren pidentäminen korjaamalla jo käytössä olevaa.

Laskennallisesti jokainen suomalainen hankkii ja poistaa käytöstä 13 kiloa tekstiilejä vuodessa. Se on yli kilon verran uusia tekstiilejä kuukaudessa ja toisen yli kilon verran pois heitettyjä tekstiilejä samassa ajassa.

Määrä tuntuu älyttömälle. Surullisemmaksi tilanteen tekee se, että pois heitetyistä tekstiileistä vain 20 % käytetään uudelleen, muun voi luokitella jätteeksi.

Tekstiilijäte ja muut tekstiiliteollisuuden ongelmat ovat puhuttaneet viime vuosina paljon. Viimeisimpänä kotimainen Finlayson markkinoi uudessa Bed Peace –kampanjassaan, miten ”tekstiiliteollisuus on yksi maailman vastuuttomimmista toimialoista”.

Tekstiiliala toimii tänä päivänä nurinkurisesti. Puhutaan kertakäyttökulttuurista. Vaatteet ovat monissa paikoissa nykyään niin kovin halpoja, että keskituloistenkin on mahdollista uusia vaatekaappiaan usein.

Tekstiilejä tuotetaan jatkuvasti enemmän ja samalla tuotettavien tekstiilien laatu heikkenee. Materiaalit ovat huonompia ja tekstiilit tehdään kiireessä, liukuhihnalla. Siitä kärsivät sekä ihmiset että luonto ja ne valmistuvat tekstiilitkään eivät pysy ehjinä kovin pitkään.

Ratkaisun asemassa ovat tekstiilien elinkaaren pidentäminen ja sitä kautta kulutuksen vähentäminen. Siihen kytkeytyy myös sen hyväksyminen, ettei kaikki ole aina täydellistä ja tiptop.

Kaikkea huonolaatuista ei voi tai sitä ei kannata korjata, mutta aika monet tekstiilit voisivat jatkaa elämäänsä nykyistä pidempään. Nykyään kuitenkin vain harva meistä osaa korjata kuin esiäitimme aikoinaan: näkymättömästi ja säntillisen siististi.

Käsityömaailmassa puhutaan nykyään paljon käsitteestä visible mending. Sillä tarkoitetaan näkyviä korjauksia ja paikkauksia, sellaisia parsintoja, jotka paistavat kauas. Käsitteen taustalla on ajatus siitä, että korjauksen ei tarvitse olla huomaamaton. Siitä voi parhaimmillaan tehdä kukin omanlaistaan käyttötaidetta.

Meistä jokainen voi ryhtyä korjaamaan. Taito-lehden kustantaja Taitoliitto valitsi parsimisen ja paikkauksen vuoden 2021 käsityötekniikaksi. Samalla järjestö haastoi koko Suomen paikkaamaan kuluvan vuoden aikana edes yhden esineen tai asian: siten yli 5 miljoonaa tavaraa tai tekstiiliä saisi jatkoaikaa.

Alussa korjaukset eivät ole niin kovin ihmeellisiä: pistot kulkevat vähän miten sattuu, värivalinnat voivat olla myöhemmin katsottuna hassuja ja voi olla, että reunat repsottavat ja liima tursuilee. Jostain on kuitenkin aloitettava ja kukaan ei ole seppä syntyessään.

Jos kanssakulkijaa harmittaa, että puseron kainalo on paikattu vähän sinne päin, niin se on hänen ongelmansa. Se on sentään paikattu, ei pois heitetty.

Lähteet: CircHubs-verkosto ja Finlayson

Teksti ja kuva Sonja Karlsson