Karoliina Roos-Santos on kutoja, jonka värikkäät työt valmistuvat usein kierrätys- ja ylijäämämateriaaleista.
Miten sinusta tuli kutoja?
Asuin 2000-luvun alussa viisi vuotta Lontoossa ja opiskelin siellä taidetta ja designia. Noihin aikoihin en omistanut varmaan edes yhtä lankakerää. Silloin ei ollut aikaa itse tekemiselle.
Kun muutimme sieltä takaisin Helsinkiin, pläräsin työväenopiston kurssiesitettä. Vihdoin olisi aikaa käsitöille. Sieltä löysin kudonnan kurssin.
Kudonta oli minulle ikivanha asia – sellainen, jota mummoni oli tehnyt aikoinaan. Päätin kokeilla sitä. Kävin kymmenen vuotta kutomassa Helsingin työväenopiston Silkkikutomolla. Kun pääsimme edistyneempiin tekniikoihin, damasti- ja tietokonekangaspuihin ja saimme suunnitella enemmän itse, syntyi tunne, että haluan tehdä tätä enemmän.
Mikä kudonnassa viehättää?
Kutomalla saa tehtyä ihania tuotteita ja tuloksia syntyy aika nopeasti. Esimerkiksi villapaidan neulominen voi olla minulle vuosikausien projekti, mutta kutomalla valmista saa aikaan viikossa.
Käytän suunnittelussa tietokoneohjelmaa, josta näkee, millainen työstä pitäisi tulla. Kun sitä sitten alkaa kutoa, ei se ole kuitenkaan koskaan juuri sellainen. Se on kuin taikaa, kun värit, langat ja sidokset yhdistyvät.
Miten yrityksesi Karoliina Textiles syntyi?
Opiskelin kudonnan artesaaniksi Hämeenlinnassa ja tällä hetkellä opiskelen käsityöntekijän ammattitutkintoa. Oli selvää, että perustan oman yrityksen. Ei tällä alalla muuten oikein pysty työllistymään.
Oma yritys minulla on ollut vasta vajaan vuoden ja olen aloittanut pienesti. Osa-aikatyöt ravintolapuolella mahdollistavat sen, että voin pyörittää osa-aikaisesti omaa yritystäni ja toiminta muokkautuu vähitellen.
Miten kuvailisit tyyliäsi kutojana?
Värikäs. Käytän paljon räikeitä värejä, fuksiaa ja pinkkiä. Puolisoni kysyi kerran, että teenkö nämä kaikki Maria Veitolalle.
Teen enimmäkseen huiveja. Ne ovat minulle intohimo, niitä on kaikkein ihanin tehdä. Jonkun verran teen töitä myös tilauksesta. Niissä saattaa olla neutraalimpia värimaailmoja. Minusta on ihana tehdä vaikkapa matto johonkin tiettyyn tilaan tai tietylle henkilölle.
Kudonnassa on paljon valinnanvaraa. Osittain se myös vaikeuttaa, jos ei ole mitään rajoituksia, kun on niin laaja spektri, miten työn voi toteuttaa. Se on ollut myös oman tyylin luomisessa hankalinta, kun haluaisi tehdä vähän kaikkea.
Mikä projekteistasi on jäänyt parhaiten mieleesi?
Tein pienen sarjan huiveja, joihin yhdistin loimimaalausta. Kun yhdistää kutomisen ja värjäyksen, on lopputulos vielä pelkkää kudontaakin yllätyksellisempi. Tällaisia töitä haluaisin tehdä lisää, mutta ongelmana on tällä hetkellä tilanpuute värjäyksen osalta.
Miten idea Taidossa 1/22 julkaistusta Paletti-huivin ohjeesta syntyi?
Se syntyi heti, kun näin Taidon väriympyrä-teeman ja sen Pinterest-taulun.
Puolisen vuotta aiemmin olimme käyneet opinnoissa läpi Maria Stubenitskyn kirjoja. Yhdessä kirjan tekniikoista käytettiin kaikkia perusvärejä. Halusin kokeilla sitä.
Paletti-huivi vaati paljon kokeiluja, etenkin kun värit huivissa ovat aika hurjat. Kun kokeilin sidosta tietokoneella, mietin voiko sitä edes käyttää. Ja kun aloin tehdä kokeiluja kangaspuilla, osalla väreistä kuvio ei toiminut lainkaan. Hetki siinä siis meni ennen kuin sain sen valmiiksi.
Kysyin kudonnanopettajiltani, mikä sidos on suomeksi. Kukaan ei oikein osannut sanoa siihen mitään. Siksi päädyimme käyttämään toimikkaan johdannaista – tekniikalla ei tietääkseni ole virallista suomenkielistä nimeä. Kudonnassakin tulee siis vastaan kaikkea uutta ja jännittävää, vaikka paljon on jo tehtykin.
Mistä saat inspiraatiota?
Saan inspiraatiota väreistä ja väriyhdistelmistä, joita näen. Kun näen kiinnostavan väriyhdistelmän, otan siitä kuvan. Käytän värejä kaikessa: sisustuksessa ja vaatteissa. Kutomalla on helppo kokeilla toimivatko värit yhdessä.
Inspiraatiota tulvii joka puolelta. Välillä tuntuu, että inspiraatiotulva on liiankin suuri. Ei tiedä, mihin tarttuisi. Teen jonkun verran listoja siitä, mitä kaikkea haluaisin tehdä. On pakko yrittää selventää sitä, missä järjestyksessä etenen, etten tempoile sinne sun tänne.
Käytät paljon myös kierrätys- ja ylijäämämateriaaleja. Miksi?
Aloitin kudonnan räsymatoilla. Niissä kierrätysmateriaalit ovat itsestäänselvyys.
Kun kudoin kursseilla ja koulussa ja tein tilaustuotteita, alkoi lankoja kertyä. Olen myös pahemman luokan hamstraaja. Mietin, mihin laitan kaiken ylimääräisen materiaalin.
Jossain kohtaa päätin, että käytän niitä materiaaleja, joita minulla on tai ostan materiaaleja käsityökirppiksiltä. Miksi ostaisin uutta lankaa, kun on olemassa vuosikymmeniä vanhoja lankoja, jotka ovat vain maanneet jonkun varastossa jo vuosikaudet?
Sitten löysin Ranskasta firman, joka myy ylijäämälankoja. Tykkään käyttää tosi ohuita lankoja ja sellaisia on Suomesta vaikea löytää. Ranskasta löytyi esimerkiksi superohuita silkkejä ja erilaisia kasvikuituja. Ne ovat mielettömiä ja tuntui fiksummalta tilata ylijäämämateriaalia. Teen pääasiassa uniikkeja tuotteita, niin en tarvitse materiaalia hillittömiä määriä. Ekologisuus ja kierrätys ovat nykyään isossa roolissa kaikessa ja jos pystyy tekemään jotain asian eteen, niin miksei tekisi.
Lisätietoja: www.karoliinatextiles.com ja Instagramissa @karoliinatextiles.
Teksti Sonja Karlsson
Kuvat Karoliina Roos-Santos ja Hilja Mustonen