Niina Hiltunen on kudontaan keskittynyt tekstiilisuunnittelija, jonka auton kyydissä pienet pirtakangaspuut matkaavat ympäri eteläisen Suomen kursseille innostamaan uusia tekijöitä kudonnan pariin.
Miten sinusta tuli kutoja?
Kun aloitin nuorena tytönhupakkona opettajan työssä, menin kudontapiiriin. Asuin vieraalla paikkakunnalla ja halusin vapaa-ajan harrastuksen. Siellä oli kauhean kivaa ja se oli jollain lailla käänteentekevä kokemus.
Olin pitkään opetustyössä, mutta halusin tehdä elämässäni jotain muutakin kuin olla koulussa kieltenopettajana. Pyörittelin monta vuotta ajatusta siitä, mikä voisi olla minun juttuni.
Kerran sitten makasin kotini sohvalla ja surffailin netissä. Päädyin Hämeenlinnan Wetterhoffin aikuiskoulutusmainokseen. Se kolahti kerrasta. Huusin siipalleni yläkertaan, että nyt tiedän, mikä minusta tulee isona.
Nykyään työskentelen laajasti kudonnan alalla: teen ohjeita, kudon taidetekstiilejä, olen Ashfordin kudontatarvikkeiden maahantuoja ja jälleenmyyjä ja opetan pirtakangaspuilla kutomista. Tykkään opetustyöstä hirveästi ja se on tärkeä osa kudonnan ammattilaisuuttani.
Miten innostuit pirtakangaspuista?
Halusin järjestää kudonnan kursseja, mutta isojen vipukangaspuiden tilantarve on massiivinen. Ajattelin, että kangaspuiden pitäisi olla liikuteltavia ja mahtua melko pieneen tilaan. Aloin etsiä tietoa, kuka pirtakangaspuita valmistaa ja mistä niitä saa. Löysin uusiseelantilaisen Ashfordin, joka on alan grand old firm.
Pirtakangaspuut mahdollistavat helpon, kevyen ja helposti ymmärrettävän lähestymistavan kudontaan. Väylä toimii myös toiseen suuntaan: monet kaipaavat vaihtelua sidosoppiin ja vipukangaspuiden monimutkaisuuteen. Pirtakangaspuilla on mahdollista leikkiä väreillä, eikä tarvitse niinkään miettiä, onko työssä jokin niisintävirhe vai miksi sidos ei toimi.
Ajattelen, että tietyt asiat on helppo, nopea ja järkevä toteuttaa pirtakangaspuilla, mutta toisissa asioissa kannattaa siirtyä vipukangaspuiden puolelle. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Pirtakangaspuut palvelevat myös pitkää kudonnan perinnettä, joka meillä Suomessa on ja samalla ne voivat syöttää kudontapiirehin uutta sukupolvea.
Olen aidosti huolissani siitä, miten kudontapiirien käy tulevaisuudessa. Ne tarvitsevat isot tilat, ja jos käyttäjiä ei ole, on hirveän helppo sanoa, että lopetetaan toiminta ja sitä on vaikea synnyttää enää sen jälkeen uudelleen.
Mikä kudonnassa kiehtoo?
Se on hämmentävää, miten niin yksinkertaisesta asiasta kuin että lankoja laitetaan ristikkäin, voi muodostua kangasta, jota voi käyttää lukemattomilla eri tavoilla. Jo nuorena minua kiehtoi kudonnan tekninen ulottuvuus ja se, että lopputulokseen voi vaikuttaa hirveän monella eri tavalla.
Miten kuvailisit tyyliäsi kutojana?
Taidetekstiileissäni leimallista on kolmiulotteisuus sekä kudonnan rakenteessa että lopullisessa työssä.
Olen kiinnostunut myös väreistä ja värien yhteisvaikutuksesta. Kudonta on hyvin erityyppinen tekniikka kuin vaikka neulonta. Värit eivät kudonnaisessa ole koskaan samalla tavalla pintoina kuin neuleessa. Suosikkejani ovat kaikki värit – kaikki värit ovat kauniita, kun ne ovat tasapainossa keskenään ja ympäristönsä kanssa.
Miten Vanamopolku-tyynyn idea syntyi?
Värit ja malliston teema, vastakohdat, tulivat Taidon toimitukselta. Halusin tehdä ohjeen pirtakangaspuille. Pohdin, mistä materiaaleista löydän haluttuja värejä ja miten ne voisi toteuttaa teemaan sopivasti ja siten, että työ on toimiva ja esteettisesti miellyttävä.
Kun ohjesuunnittelussa on rajaavia elementtejä, kuten tässä, niin silloin lähden liikkeelle rajoituksista. Muuten itsensä ajaa helposti umpikujaan, jos lähtee miettimään siltä kannalta, että mikä olisi omasta mielestä kiva, ja siihen ei löydäkään vaikka sopivia materiaaleja.
Mistä saat inspiraatiota?
Arkkitehtuurista. Rakennettu ympäristö on mielestäni kiehtova. Olen kiinnostunut siitä, miten muodot luovat tilaa ja miten ne vaikuttavat tilassa. Kudonta on jossain määrin graafista ja geometristä, ja tietynlainen geometristen muotojen leikki on aina läsnä myös arkkitehtuurissa.
Teksti Sonja Karlsson
Kuvat Bannerin ja taidetekstiilin kuvat Niina Hiltusen arkisto, kuva Vanamopolku-tyynystä Sonja Karlsson