Kukkaloistoa virolaisittain

Virolainen Janika Saar loihtii vanhoista villapaidoista ja ylijäämämateriaaleista uniikkeja takkeja. Paras palkka työstä on kiitollisuus, joka valtaa hänet, kun takki löytää oikean omistajan.

Vuokkoja muistuttavat kukat koristavat keskeneräisen villatakin hennon liilaa helmaa virolaisen käsityötaitajan Janika Saaren työhuoneessa Võsun kylässä Lahemaalla.

– Siitä tulee vähän polven alapuolelle ulottuva kukkatakki. Minulla oli yksi rikkinäinen villapaita. Lisäsin siihen kutomon ylijäämämateriaaleja ja nyt teen niistä takkia, Saar kertoo.

Erilaiset villapalat Saar yhdistää käsin ja ompelukoneella. Lisäksi hän neuloo, virkkaa, kirjoo ja neulahuovuttaa takkiin kukkia ja erilaisia koristeita.

– Kirjontamalli on kehittynyt isoäitini synnyinpaikkakunnan Paistun muinaisista kirjontamalleista ja muuttunut oman käsialani mukaisiksi ornamenteiksi.

Joskus hän kokoaa ensin takin valmiiksi ja alkaa vasta sitten koristella sitä. Toisinaan hän taas ompelee osan villapaloista yhteen ja työstää takkia osissa.

– En piirrä kaavoja. Minulle syntyy mielikuva siitä tunteesta, mitä takin pitäisi herättää ja sitten se tunne muuttuu takiksi, Saar kertoo.

Saar vertaa kukkatakin tekemistä maalaamiseen. Jokaisella maalarilla on oma tyyli, ja tämä on minun tyylini, hän sanoo.

– Työtapani ovat hyvin yksinkertaiset. Niissä ei ole mitään vaikeaa. Jos jotain uupuu, leikkaan vain aukon ja lisään siihen kohtaan sopivan värisen neuletilkun. 

Janika Saar kukkatakkiensa ympäröimänä.

Janika Saar teki ensimmäisen kukkatakkinsa itselleen kolmetoista vuotta sitten. Sen tilkut olivat peräisin hänen neulomastaan vanhasta villapaidasta.

– Olin juuri ostanut ensimmäisen huovutusneulani ja halusin kokeilla sitä. Huovutin takkiin neulalla kukkia. Vanutin ja venytin takkia ja tein siihen sitten vielä lisää kukkia.

Kun Saar vuonna 2008 voitti Viron käsityöliiton (Eesti Rahvakunsti ja Käsitöö Liit) järjestämän kilpailun kirjotulla tilkkunutullaan, hän alkoi myydä takkejaan.

– Niitä oli haluttu ostaa minulta aikaisemminkin, mutta ne ovat niin työläitä, etten ollut osannut hinnoitella niitä, Saar sanoo.

Oikeastaan kukkatakkien tarina alkaa jo Saaren lapsuudesta, sillä hän on harrastanut käsitöitä pienestä pitäen. Villa materiaalina tuli hänelle tutuksi jo varhain.

– Meillä oli kesämökillä lampaita, joista saimme lankaa. Sain värjätä sitä mieleni mukaan. Ostin ensimmäisen kerran lankaa vasta, kun olin valmistunut yliopistosta.

Koulussa Saar kävi taideluokkaa. Alkuun hän etsi innostusta käsityölehdistä, mutta alkoi pian toteuttaa omia ideoitaan. Hän esimerkiksi teki karvalankaa leikkaamalla langan kahtia, koska Neuvostoliitossa ei ollut saatavana efektilankoja.

– Ajattelin lähteä opiskelemaan tekstiilitaiteilijaksi, mutta kun minulle selvisi, että työtä tehdään neljän seinän sisällä, päätin opiskella agronomiksi. Halusin asua maalla.

Saar työskenteli kolhoosissa, kunnes hänestä tuli Lahemaan kansallispuiston ympäristöasiantuntija. Nykyään hän pitää Jaaniojan käsityötilaa noin 80 kilometrin päässä Tallinnasta. Siellä hän järjestää erilaisia kursseja sekä satuseikkailuja lapsille.

Eripituisten kukkatakkien lisäksi Janika Saar valmistaa jakkuja, liivejä, hameita, mekkoja ja jakkupukuja. Ne kaikki syntyvät lähes kokonaan kierrätysmateriaaleista.

– Hankin materiaalit kierrätyskeskuksista ja Rakveressa sijaitsevasta kutomosta. Käytän myös viallisia, myynnistä poistettuja tuotteita, jotka saan ostaa langan hinnalla.

Langat ja napit ovat tavallisesti uusia, Saar sanoo.

– Oikean sävyisten nappien ostaminen on vaikeaa. Kaupassa on koko seinä täynnä nappeja ja sittenkään en löydä sopivia. Joskus petsaan puunappeja itse.

Värit ovat Saaren mielestä yksi tärkeimpiä asioita kukkatakeissa. Niiden avulla voin välittää tunnelmaa, hän sanoo.

– Koska takkini ovat todella runsaita ja värikkäitä, ne täytyy koota siten, ettei niistä tule kirjavia, Saar kertoo.

Uniikit kukkatakit herättävät ihastusta myös Viron rajojen ulkopuolella. Saar on myynyt niitä muun muassa Suomeen, Ruotsiin, Norjaan, Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin.

Yleensä hän tekee kahta takkia kerralla.

– Yksi on sellaisessa vaiheessa, että voin tehdä sitä työhuoneessa pöydän ääressä ja toista voin kirjoa tai virkata telkkarin edessä. Teen koko ajan jotain.

Vuodessa Saar tekee keskimäärin kaksikymmentä kukkatakkia. Koska hän ei ehdi tehdä takkeja kaikille halukkaille, hän myös opettaa niiden tekemistä mielellään kursseillaan.

Valtaosan kukkatakeista Saar tekee asiakkaiden toiveiden perusteella. Sireeninkukan sävyissä hehkuvalle takille ei kuitenkaan ole toistaiseksi ostajaa.

– Välillä on käynyt niinkin, että kun alan tehdä takkia oman ideani pohjalta, joku soittaa ja toivoo juuri sellaista takkia ja sitten hän saa sellaisen hyvin nopeasti.

Pitkää kukkatakkia Saar tekee neljä viikkoa ja se maksaa 2 000 euroa. Lyhyt takki on neljäsataa euroa halvempi. Tavallisesti vuoroaan saa odottaa puolisen vuotta.

– Ihmiset, jotka ostavat kukkatakkeja, arvostavat käsityötä. He tietävät, että se on työläs tehdä, eikä minun ole tarvinnut koskaan selittää, miksi takki maksaa niin paljon.

Kaupanteon edellytys on sovitus, Saar sanoo. Jos valmis takki ei ole asiakkaan mieleen, sitä ei ole pakko ostaa.

– Minulle on tärkeää, että takki sopii kantajalleen. Olen jopa kieltäytynyt myymästä, jos näen, että takin väri ei ole hänelle oikea.

Jotkut asiakkaat säästävät pitkään ostaakseen takin, Saar kertoo. Kun takki päätyy oikealle ihmiselle, Saaren valtaa mystinen kiitollisuus.

– Siinä hetkessä voisin antaa takin hänelle vaikka ilmaiseksi. Tunne on kuitenkin molemminpuolinen, ja hän haluaa maksaa takista pyytämäni summan, sillä rahalla ei ole hänellekään enää merkitystä.

Lue lisää Janika Saaren kukkatakeista osoitteista lillemantel.com ja facebook.com/lillemantel.

Teksti Meeri Ylä-Tuuhonen, kuvat Lillemantel / Meeri-Mall Aul